Hämmästellessäni itse alati tiivistyvää suhdettani mäntyihin olen huomannut, että olen sittenkin elänyt juuri mäntymetsien keskellä suuren osan elämästäni. Silti juuri Honkamäellä – nykyisellä mäntyvaltaisella kotipaikallani – vietettyinä vuosina ovat puut tulleet erityisellä tavalla lähelle. Joskus niiden hiljainen läsnäolo ja liikkumattomuus ovat aikaansaaneet vaikeasti määriteltävää levottomuutta tai hiljaisuuteen totutellessa jopa tylsistymistä. Sitä useammin ne ovat rauhoittaneet, elävöittäneet tai haastaneet ja joskus todella harvoin, kuin palkintona kärsivällisyydestä, ikään kuin raottaneet ympäröivän maailman kanssa jakamaansa hiljaista pintaa.
\n\nHonkamäessä on vanha mänty, jota olen tarkkaillut 15 vuotta. Keväällä observoin sitä pisteestä, josta en ollut sitä aiemmin katsonut. Äkkiä se vaikutti näyttäytyvän erityisen läsnäolevana ja tavoittamattomana samanaikaisesti. Välillä tuntui, että mänty tunkeutui tilaan, jossa oleilin. Sen toteava keho tuntui lohduttavalta, uhkaavalta, läheiseltä ja vieraalta samaan aikaan. Se vain oli. Samalla ajattelin, että se on jonkinlainen varoitusmerkki.
\n\nNäyttelyssä esillä olevissa valokuvissa tila, josta mäntyä on observoitu, on lähes tyhjä. Sen kulmikas banaalius kehystää ja tekee lopulta vanhan männyn näkyväksi, vaikka lattialauta, lämpömittari, lavuaari tai kaihdin ovat epäilemättä yhtä suuri mysteeri kuin mäntykin. Installaatiossa tila toimii eräänlaisena välilyöntinä, silmänräpäyksenä tai henkäyksenä, jossa havainto sekä keskeytyy että jatkuu ja loikkaa ajan ja paikan ulottuvuuksissa.
\n\nMänty pakenee määrittelyä, luokittelua ja haltuunottoa, vaikka sen hiljaista pintaa kuvaisi tai tarkastelisi vuosikausia. Kokemuksen henkilökohtainen merkitys tai antoisat teoreettiset lähestymisyritykset jättävät sen niin ikään mysteeriksi. Silti joskus se näyttäytyy erityisesti. Teos A view on installaatio, joka pyrkii kuvaamaan uteliaisuutta toisenlaista kehoa ja sen monimerkityksellistä hiljaisuutta kohtaan. Se on pyrkimys kuunnella mäntyä tilasta ja ajasta, joka on etäällä ja lähellä, samaa ja eri kehoa männyn kanssa. Eläytyvän tarkkailun ja hiljaisuuden lisäksi teosta ovat inspiroineet kehollisuus, vuodenkierto, syväekologia ja monikriisien aika.
\n","sv":"Fotoinstallation
\n\nMedan jag förundrat mig över mitt alltmer intensiva förhållande till tallar, har jag insett att jag största delen av livet bott omgiven av tallskogar. Ändå är det just i Honkamäki – den tallbevuxna plats jag numera bor på – som träden har kommit nära på ett speciellt sätt. Ibland har deras tysta närvaro och orörlighet gett upphov till en svårbestämbar rastlöshet. Då jag vant mig vid tystnaden har jag också kunnat bli uttråkad. Oftast har de ändå lugnat, stimulerat eller utmanat mig. Någon enstaka gång, som en belöning för tålamodet, har träden och den omgivande världen så att säga öppnat en springa i sin stillsamma yta.
\n\nI Honkamäki finns en gammal tall som jag har iakttagit i 15 år. På våren såg jag den från en plats jag aldrig förr hade sett den ifrån. Plötsligt verkade den särskilt närvarande och onåbar samtidigt. Stundvis kändes det som att tallen trängde sig in i min personliga sfär. Dess bestämda kropp kändes tröstande, hotande, nära och främmande på samma gång. Den bara var. Samtidigt tänkte jag att den är någon form av varningssignal.
\nPå utställningen visas fotografier av det nästan tomma rummet varifrån tallen har observerats. Rummets oslipade banalitet ramar in och synliggör slutligen den gamla tallen, trots att plankgolvet, termometern, lavoaren och persiennerna onekligen är lika stora mysterier som trädet. I installationen fungerar rummet som ett slags mellanslag, ögonblick eller andetag då observerandet både avbryts och fortsätter, skuttar omkring i tidens och platsens dimensioner.
\n\nTallen undviker definitioner, klassificeringar och kontroll, även om dess stillsamma yta fotograferas eller iakttas i åratal. Trots upplevelsens personliga betydelse och de givande teoretiska försöken att närma sig, förblir trädet ett mysterium. Ändå visar det sig i en särskild dager ibland. I installationen A view strävar jag efter att återge nyfikenheten på en annorlunda kropp och dess mångtydiga tystnad. Jag försöker lyssna på tallen från ett rum och en tid som är avlägsen och nära, kroppsligt avskild och förenad med tallen. Förutom av tystnad och observation med inlevelse, har verket inspirerats av kroppslighet, årscykeln, djupekologi och den polykrisens tid vi lever i.
\n","en":"Photographic installation
\n\nAs I have wondered at my ever-deepening relationship with pine trees, I have realized that I have spent much of my life surrounded by pine forests. Yet it is during the years spent in Honkamäki – my current, pine-dominated home – that the trees have come particularly close to me. At times, their quiet presence and stillness have caused hard-to-define restlessness or, as I grew accustomed to the silence, even a sense of boredom. More often, they have calmed, enlivened or challenged me, and on very rare occasions, as if rewarding my patience, they have seemed to open up the quiet surface they share with the surrounding world.
\n\nIn Honkamäki, there is an old pine tree that I have observed for 15 years. This spring, I observed it from an entirely new perspective. Suddenly, it seemed to be especially present and unreachable at the same time. At times, it felt as though the pine was intruding into the space where I was. Its body felt comforting, threatening, intimate and unfamiliar all at once.
\nIt simply was. At the same time, I thought of it as some kind of warning sign.
\n\nIn the photographs presented in the exhibition, the space from which the pine has been observed is almost empty. Its angular banality frames and ultimately makes the old pine visible, even though the floorboard, the thermometer, the sink or the blind are undoubtedly as great a mystery as the pine itself. In the installation, the space functions as a kind of gap, a blink or a breath, in which an observation is both interrupted and continued, leaping across dimensions of time and place.
\n\nThe pine escapes definition, classification and control, even when its silent surface is photographed or observed for years. The personal significance of the experience and fruitful theoretical approaches also leave it a mystery. And yet, sometimes, it reveals itself in a particular way. A View is an installation that seeks to depict curiosity towards another kind of body and its ambiguous silence. It is an attempt to listen to the pine from a space and time that is both distant and close, the same as and different from the pine’s body. In addition to observation and silence, the work has been inspired by embodied experiences, the cycle of the seasons, deep ecology and the age of multiple crises.
\n"},"provider_contact_info":null,"@id":"http://luckan.linkedevents.fi/v1/event/kulturforum:agqkkdbgge/?format=json","@context":"http://schema.org","@type":"Event/LinkedEvent"}