Jussi Gomanin uusissa maalauksissa värikylläiset maalikerrokset kulkevat säntillisten ruudukkojen ja rivien päällä luoden omia polkujaan. Ruutuvihon, palapelin, matopelin sokkelon tai Minotauroksen labyrintin mieleen tuovat kuviot toimivat alustoina erilaisille tarinoille, oikoteille ja umpikujille.
\n\nGoman on omaa luokkaansa värien käyttäjänä ja maalin käsittelijänä. Hänen maalauksensa ovat monikerroksisia yhdistelmiä keveyttä ja raskautta, rohkeita siveltimenvetoja ja herkkiä yksityiskohtia. Uusissa teoksissa kirkkaina hohtavien värien rinnalle on tullut pastellinsinisiä ja laventelin sävyjä sekä murrettuja oransseja ja punaisia. Teosten pinnassa kiiltävä lasimainen akryyli kohtaa mehevän paksut maalimassat. Taiteilijan tavaramerkiksi muodostuneet pinnasta esiin työntyvät akryylimöykyt tuovat maalauksiin vielä lisää kolmiulotteisuutta.
\n\nGoman inspiroituu niin mytologiasta kuin arkielämän kokemuksista. Teoksissa esiintyvät olennot tuovat mieleen niin Aisopoksen eläinsatujen kujeilevat hahmot kuin oman lemmikin tai kotipihan linnut. Kyse on lopulta samoista asioita: pienestä löytyy suuri ja hetkistä ikiaikainen. Onhan muinaisessa Egyptissä pyhänä pidetty skarabeekin (vain) vaatimaton sittiäinen, joka työntelee edellään lantapalloa. Usein se mikä tuntuu tunnistettavalta tai saa hymyilemään pitää sisällään myös jotain syvää ja totta. Taiteilijalla on mahdollisuus tutkia tätä aluetta intuitionsa johdattamana ja kulkea omaa polkuaan kohti tuntematonta päämäärää.
\n\nOikopolku on tie, joka muodostuu ihmisten tai eläinten liikenteestä. Se edustaa usein lyhintä, tai miellyttävintä, reittiä lähtöpaikan ja määränpään välillä. Suomen kielen oikopolkuun verrattuna englanninkielinen termi samalla ilmiölle on hieman runollisempi ”desire path”. Sana kuvaa osuvasti oikopolkujen syntyä: parhaat ja kestävät polut syntyvät halusta, ei pakottamalla.
\n\n\n'Desire Path' on Jussi Gomanin ensimmäinen yksityisnäyttely Helsinki Contemporaryssa. Gomanin teoksia on nähty aiemmin Helsinki Contemporaryssa ryhmänäyttelyssä 'Not Enough Room to Swing a Cat' yhdessä Santeri Lehdon ja Anton Alvarezin kanssa.
\n\nKiitos Koneen säätiölle taiteilijan työskentelyn tukemisesta.
\n","sv":"Jussi Gomans nya målningar kännetecknas av färgsprakande lager av färg som skapar oregelbundna mönster på en ordnad konfiguration av rutnät och linjer. Det resulterande mönstret påminner om klotter i en rutig anteckningsbok, ett pussel, videospelet Snake eller Minotaurens labyrint, och framkallar spontana genvägar, återvändsgränder och otaliga berättelser.
\n\nGoman är i en klass för sig när det gäller hans behärskning av färg och teknik. Hans målningar är komplexa vävnader av lätthet och tyngd, djärva penseldrag och fina detaljer. Hans nya målningar kombinerar bländande, lysande nyanser med pastellblått och lavendel, med extra accenter av dämpad orange och rött. Den glansiga akrylytan ger ett livfullt komplement till den läckra texturen i penseldragen. Ytterligare tredimensionalitet till varje duk tillförs av de saftiga akrylfärgaccenterna som har blivit ett signum för hans stil.
\n\nGoman hämtar inspiration både från mytologin och vardagslivet. Varelserna som förekommer i hans kompositioner påminner om de busiga djuren i Aisopos djurfabler, älskade husdjur eller fåglar i trädgården. Den underliggande tanken densamma: storhet finns i små detaljer, och varje ögonblick rymmer evigheten. Även de gamla egyptierna dyrkade den heliga skarabén, den ödmjuka skalbaggen som tillbringar sina dagar med att rulla bollor av gödsel. Ofta är det så att något som vi genast känner igen eller som får oss att le innehåller något djupt och sant. Guidad av sin intuition kan konstnären utforska detta område och följer en egenartad väg mot ett mål som till en början är okänt.
\n\nEn genväg, oavsett om den tas av en människa eller ett djur, är vanligtvis en oplanerad väg som representerar den kortaste eller mest praktiska rutten mellan en startpunkt och en destination. Det finns ett mer poetiskt engelskt uttryck för en genväg: ”desire path” (önskeväg), som perfekt fångar hur genvägar uppstår: de bästa och mest bestående vägarna uppstår ur önskan, inte av tvång.
\n\n”Desire Path” är Jussi Gomans första separatutställning på Helsinki Contemporary. Han har tidigare ställt ut på Helsinki Contemporary tillsammans med Santeri Lehto och Anton Alvarez i grupputställningen ”Not Enough Room to Swing a Cat”.
\n\nTack till Konestiftelsen för stödet till konstnärens arbete.
\n\n","en":"Jussi Goman’s new paintings feature colour-drenched layers of paint that carve out unruly paths upon an orderly configuration of grids and lines. The resultant pattern is reminiscent of doodles in a graph notebook, a jigsaw puzzle, a Snake video game, or the Minotaur’s labyrinth, invoking spontaneous shortcuts, dead ends, and myriad narratives.
\n\nGoman is in a class of his own in his command of colour and technique. His paintings are complex tapestries of lightness and heaviness, bold brushstrokes and delicate details. His new paintings combine dazzling, luminous hues with pastel blues and lavenders, with added accents of muted orange and red. The glassy acrylic surface provides a lively accompaniment to the lusciously textured brushwork. Adding further three-dimensionality to each canvas are the succulent acrylic impasto accents that have become a signature trademark of his style.
\n\nGoman draws inspiration both from mythology and everyday life. The creatures appearing in his compositions are reminiscent of the mischievous beasts in Aesop’s animal fables, beloved pets, or birds foraging in the garden. Whichever the case may be, the underlying idea is the same: greatness comes in small details, and every moment contains eternity. After all, the ancient Egyptians worshipped the sacred scarab, the lowly beetle that spends its day rolling balls of dung. Often it is the case that something we find instantly recognisable or makes us smile contains something deep and true within it. Guided by his intuition, the artist explores this territory, following an idiosyncratic path towards a goal that is initially unknown.
\n\nA shortcut, whether taken by a human or animal, is typically an unplanned path that represents the shortest or most convenient route between an origin and destination. There is a more poetic English term for a shortcut: ‘desire path’, which perfectly captures the way shortcuts are born: the best and most enduring paths are born out of desire, not by force.
\n\n\n‘Desire Path’ is Jussi Goman’s first solo exhibition at Helsinki Contemporary. He has previously appeared at Helsinki Contemporary together with Santeri Lehto and Anton Alvarez in the group exhibition ‘Not Enough Room to Swing a Cat’.
\n\nThank you to Kone Foundation for supporting the artist's work.
\n"},"@id":"http://luckan.linkedevents.fi/v1/event/kulturforum:agmhkergtm/?format=json","@context":"http://schema.org","@type":"Event/LinkedEvent"}