Leena Nion työskentelyä ohjaavat maalaamisen ja katsomisen nautinto. Tämä näkyy antautumisessa värien, yksityiskohtien ja toisiinsa kietoutuvien siveltimenvetojen valtaan. Hän leikittelee teoksissaan peittämisen ja paljastamisen, henkilökohtaisen ja yleisen, sekä erilaisten tekstuurien välisillä jännitteillä.
\n\nNion uuden näyttelyn teokset kuvaavat elävästä elämästä rajattuja asetelmia. Useissa teoksissa pyykkikori toimii alustana näille arjen asetelmille. Pyykkikori on esine, joka on harvemmin esillä, mutta se on silti asia, josta voi löytää kauneutta, pehmeyttä ja sävyjä. Teoksissa ihmiset ovat läsnä heidän vaatteidensa kautta, joko tiukasti rajattuina fragmentteina tai pyykin muodossa.
\n\nEsittävän ja abstraktin rajalla liikkuvat teokset ovat monella tapaa kerrostuneita. Keskeinen elementti teoksissa on se, mitä on edessä ja mitä takana. Monessa maalauksessa katsojalle tarjotaan kirjaimellisesti kurkistusaukkoja. Teokset kuvaavat näin elämän kahta tasoa: julkista pintaa, ja yksityistä sisusta, jonka näkevät vain meille läheisimmät. Vaatteet, erityisesti pehmeät ja muhkeat neuleet, toimivat maalauksissa myös kuin pehmeänä suojakilpenä ihmisen ja maailman välissä.
\n\nKerrostuneisuuden lisäksi teoksissa toistuu ajatus yhteen nivoutumisesta. Kuin palmikkoon kerätyt hiukset tai villalankaan kieputetut kuidut, Nion tarkoissa ja taidokkaissa maalauksissa erilaiset elementit kietoutuvat yhteen ja rinnastuvat visuaalisesti toisiinsa. Tämä moninainen yhteen kietoutuminen johdattelee katsojaa pohtimaan, miten erilaiset esineet, ihmiset ja olennot kietoutuvat elämissämme yhteen.
\n\nNion teokset tuntuvat esittävän kysymyksen, millaisista sommitelmista elämämme muodostuu. Pyykkikorin rakenteen voi ajatella luovan yhdenlaisen kehyksen näille jatkuvassa muutoksessa olevalle sommitelmalle. Koreissa vaihtuvat vaatteet ovat kuin muuttuva näytelmä, prosessi, jota voimme seurata sivusta.
\n","sv":"Leena Nios konstnärliga arbete styrs av nöjet i att måla och att se. Detta kan ses i det att hon helhjärtat ger sig i färgernas, detaljernas och de sammanflätade penseldragens våld. I sina verk leker hon med spänningarna mellan täckande och friläggande, det personliga och det allmänna samt olika slags texturer.
\n\nVerken på Nios nya utställning visar avgränsade bilder ur levande livet. I flera verken fungerar tvättkorgen som underlag för de vardagliga scenerna. Tvättkorgen är ett föremål som sällan visas upp, men det är ändå en sak där man kan hitta skönhet, mjukhet och nyanser. I verken är människorna närvarande genom sina kläder, antingen som hårt avgränsade fragment eller i form av tvätt.
\n\nVerken som rör sig på gränsen mellan det föreställande och det abstrakta är skiktade på många sätt. Det centrala elementet i verken är det som ligger framför och det som ligger bakom. I många målningar erbjuds betraktaren bokstavligen olika titthål. Verken skildrar livets två nivåer: den offentliga ytan och den privata kärnan som bara våra allra närmaste ser. Kläderna, speciellt stora och mjuka stickade plagg, fungerar på målningarna även som ett mjukt skydd mellan människan och världen.
\n\nI verken återkommer, förutom skiktningarna, idén om sammanflätning. Liksom hår samlat i en fläta eller yllegarnets hoptvinnade fibrer är de olika elementen sammanflätade och visuellt jämförbara med varandra i Nios exakta och skickligt utförda målningar. Den här mångsidiga sammanflätningen får betraktaren att fundera över hur olika föremål, människor och varelser flätas samman i våra liv.
\n\nNios verk tycks ställa frågan om vilka slags kompositioner våra liv ger upphov till. Man kan tänka på tvättkorgens struktur som en sorts kreativ ram för dessa ständigt föränderliga kompositioner. De kläder som byts ut i korgarna är som ett föränderligt skådespel, en process som vi kan följa från sidan.
\n","en":"Leena Nio’s practice is underpinned by the pleasure of painting and looking. As she paints, she surrenders herself to the magic of colour and an abundance of details and intertwined brushstrokes. She plays with tensions between concealment and exposure, the personal and the universal, and juxtapositions of contrasting textures.
\n\nNio’s latest exhibition consists of still life compositions capturing scenes of quotidian daily existence. Many are composed around a laundry basket, a mundane household item that is rarely celebrated in art, yet nevertheless an object in which there is beauty, softness and nuances to be discovered. A human presence is suggested indirectly through cropped fragments of garments and laundry.
\n\nNio’s complexly layered paintings straddle between abstraction and representation. Things hidden behind façades are central to her recent paintings, many of which literally contain peepholes evoking the duality of daily existence: behind the public façade is a private world that is revealed only to one’s closest loved ones. Fluffy jumpers and other items of clothing appear as recurring symbols of the softening buffers that we erect between ourselves and external reality.
\n\nNio’s layered paintings bring to light the interconnected nature of reality. As if braiding hair or knitting strands of woollen yarn, she visually juxtaposes and interweaves meticulously executed details, inviting viewers to reflect on the inextricable oneness of the objects, people, and other living beings in our lives.
\n\nNio’s paintings seem to ponder the way our lives unfold almost like a series of still life compositions. An object such as a laundry basket is a theatre stage upon which we perform our daily existence in an ever-changing procession of clothing, while we ourselves observe this theatre of life as onlookers in the sidelines.
\n"},"@id":"http://luckan.linkedevents.fi/v1/event/kulturforum:agkcnr7tly/?format=json","@context":"http://schema.org","@type":"Event/LinkedEvent"}